THE PRINCIPLES OF EUROPEAN CONTRACT
LAW
OTK
MIKKO MIKKOLA
Johdanto
The Principles of European Contract Law (jäljempänä myös PECL)
on uusi eurooppalainen sopimusoikeuslaki, joka on pitkän valmistelun
jälkeen saavuttanut nykyisen muotonsa. PECL on rakenteeltaan jo
aiemmin tunnettujen kansainvälisten kauppalakien kaltainen, mutta
sisällöllisesti se eroaa edeltäjistään, koska PECL on tarkoitettu
käytettäväksi koskemaan muitakin sopimuksia kuin pelkästään tavaran
kauppaan liittyviä. Jos säännöstöä verrataan kotimaiseen lainsäädäntöön,
voidaan sanoa, että periaatteet on kauppalain ja oikeustoimilain
yhdistelmä.
Tässä lyhyessä esityksessä luodaan katsaus PECL:n syntyhistoriaan
ja valmisteluprosessiin sekä säännöstön rakenteeseen. Säännöstö
ei ole (vielä?) missään maassa varsinaisesti sitovaa oikeutta,
jollei siitä olla erikseen sopimuksessa sovittu. Tulevaisuus näyttää
tuleeko PECL:stä joskus koko EU:n kattava normisto taikka pohja
tällaiselle. PECL:n tulevaisuus onkin enemmän politiikkaa kuin
juridiikkaa.
Tarve yhdenmukaiselle normistolle
EY:ssä (sittemmin EU:ssa) on viimeisten vuosikymmenten kuluessa
ollut usein esillä tarve yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden sopimusoikeuslainsäädäntöä.
Vuonna 1996 valmistunut The Principles of European Contract Law
on tähän mennessä varteenotettavin vaihtoehto yhtenäisen EY- sopimusoikeuden
luomiselle. Nämä Euroopan sopimusoikeuden periaatteet ovat samalla
myös vastaus Euroopan parlamentille, joka vuonna 1989 antoi päätöslauselman
uuden Eurooppalaisen "siviilikaaren" (European Code of Private
Law) luomisesta.
PECL:n tavoitteena on:
Helpottaa Euroopan sisällä tapahtuvaa kansainvälistä kauppaa.
Lujittaa sisämarkkina-aluetta.
Luoda yhtenäiselle EU:n sopimuslainsäädännölle vaadittava infrastruktuuri.
Sovittaa yhteen Common ja Civil Law -järjestelmiä.
Olla apuna ja suunnannäyttäjänä kansallisille tuomioistuimille
ja lainsäätäjille
PECL:n
synty
Vuonna 1974 ja 1976 Euroopassa järjestettiin seminaarit, joissa
keskusteltiin mahdollisuudesta luoda uusi yhteinen EY-sopimuslaki.
Vuoden 1976 symposiumi johti toimikunnan (the Commission on European
Contract Law) perustamiseen vuonna 1980. Toimikunta sai tehtäväkseen
valmistella yleiseurooppalaiset sopimusoikeuden periaatteet. Toimikunta
aloitti varsinaisen työnsä kolmannessa istunnossaan, joka järjestettiin
Hampurissa 1982.
Tämän Landon toimikunnan jäseninä on juristeja kaikista EU:n jäsenvaltioista.
Toimikunta sai useiden istuntojen jälkeen päätökseen PECL:n ensimmäisen
osan (Part I) artiklojen valmistelun vuonna 1990. PECL julkaistiin
kommenttiosan viimeistelyn jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1994,
tosin vaillinaisena. Lopullisen muotonsa PECL saivat toukokuussa
1996 toimikunnan istunnossa Tukholmassa, jolloin julkaistiin PECL:n
ensimmäinen - ja tähän mennessä viimeisin - valmis versio.
Säännöstön taustalla vaikuttavat lähteet
Koska toimikunnan jäseninä on ollut juristeja kaikista EU:n jäsenvaltioista,
on PECL saanut vaikutteita kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä
tai ainakin näiden maiden oikeuskulttuureista. Samasta syystä
PECL koostuu säännöksistä, jotka tulevat sekä Common Law- että
Civil Law -järjestelmistä. Lisäksi toimikunta on pyrkinyt luomaan
myös sellaisia uusia periaatteita, joita ei vielä sisälly mihinkään
voimassaolevaan oikeusjärjestelmään.
Eri valtioiden lainsäädännön vaikutus
Koska PECL on ensisijaisesti suunniteltu käytettäväksi EU:n jäsenvaltioissa,
on niitä valmistellut toimikunta pyrkinyt ottamaan huomioon kaikkien
eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät. Tämä ei kuitenkaan tarkoita
sitä, että eri järjestelmät olisi otettu tasavertaisesti huomioon,
tai sitä, että jonkun tietyn valtion järjestelmä olisi asetettu
PECL:n perustaksi.
Toimikunta on pyrkinyt hyödyntämään myös EU:n ulkopuolisten valtioiden
lainsäädäntöä
Wienin konventio
Wienin konventiolla (jäljempänä CISG) on ollut erittäin tärkeä
merkitys PECL:n syntyprosessissa monestakin eri syystä, joista
eräs tärkeimmistä on varmaankin ollut se, että CISG on maailmanlaajuisesti
hyväksytty ja tunnettu kansainvälistä kauppaa koskeva säännöstö.
CISG on esikuvan ominaisuudessaan helpottanut uuden ja vieraan
normiston jäsentämistä ja terminologian muokkaamista. Lisäksi
Wienin konvention kansainvälisen läpilyönnin ansiosta myös tulevien
normistojen pääsy osaksi eri maiden kansallisia normistoja on
helpottunut.
UNIDROIT Principles (PICC)
Molempien säännöstöjen (sekä PECL että PICC) valmistelu ja julkaiseminen
tapahtui lähes samanaikaisesti. Vaikka PICC, kuten CISGkin, on
tarkoitettu kattamaan lähinnä kansainväliseen irtaimen kauppaan
kuuluvan oikeuden alan, on sen soveltamisala kuitenkin suurelta
osin lähellä PECL:n soveltamisalaa, koska molempien säännöstöjen
innoittajina, taustatekijöinä ja lähteinä on ollut paljolti samoja
tekijöitä. Koska PICC:n ja PECL:n työryhmät ovat valmistelleet
samoja artikloita hieman eri järjestyksessä, he ovat voineet tutustua
toistensa työn tuloksiin ja huomioida ne omassa työssään. Tätä
on edesauttanut myös se, että useat jäsenistä ovat työskennelleet
samanaikaisesti molemmissa toimikunnissa, jolloin he ovat voineet
toimia myös kuriireina ajatustenvaihdossa ryhmien välillä.
Rakenne
Kun PECL julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1994, se sisälsi
ainoastaan neljä lukua. Nykyinen valmis versio koostuu yhdeksästä
eri luvusta, jotka jakautuvat eri osiin. Luvut ja niiden osat
sekä yksittäiset artiklat on nimetty niiden käyttötarkoituksen
perusteella, mikä helpottaa ja nopeuttaa oikean artiklan löytämistä
131:n artiklan joukosta.
Lukujen varsinaiset oikeussäännöt on luokiteltu seuraavasti:
1. Article. Kuten CISG:ssä ja PICC:ssäkin on PECL:n varsinainen
normi kirjoitettu artiklan muotoon.
2. Comment. Jokaista artiklaa täydentää kommentti, jonka tarkoituksena
on selvittää normin merkitys, käyttötarkoitus ja suhde muihin
normeihin.
3. Illustration. Normin käyttötarkoitusta valaistaan joidenkin
kommenttien yhteydessä esimerkkien avulla.
Note. Selitysosan tarkoituksena on selvittää sitä, miten kyseistä
asiaa on käsitelty eri valtioiden lainsäädännössä ja kirjallisuudessa.
Selitysosasta löytyvät myös viittaukset tärkeimpiin asiaan liittyviin
lähteisiin.
Rakenteeltaan PECL on erittäin selkeä ja helppolukuinen. Artikloiden
"avaaminen" kommentein, esimerkein ja selityksin helpottaa asian
jäsentämistä. Erityisesti huolellisesti laadittu selitysosa (Note)
käsittelee eri maiden lainsäädäntöjen näkemyksiä ja suhtautumistapoja
kyseessä olevaan asiaan. Tämä on erityisen tärkeää, koska sekä
PECL:n syntyprosessissa että tulkinnassa on eri maiden lainsäädännöillä
suuri merkitys. Selitysosan luulisi laaja-alaisuudellaan auttavan
varsinkin tuomioistuimia ja välimiesoikeuksia sääntöjen tulkinnassa.
Koska PECL on vasta valmistunut, ja osittain vielä keskeneräinen
normikokonaisuus, voidaan sen lopullinen muotoutuminen sekä sisällöllisesti
että rakenteellisesti nähdä vasta tulevaisuudessa.
LOPUKSI
The Principles of European Contract Law on laki, jossa on koottu
yhteen ajatuksia eri oikeusperheistä. Jos Eurooppaan saadaan joskus
luotua yhteinen sopimuslaki, toivottavasti ja varsin todennäköisesti
se tulee koostumaan samoista säännöistä kuin nyt valmistunut PECL,
joka antaa ristiriitatilanteessa mahdollisuuden tulkita säännöstöä
teleologisesti, tiukan positivistisen tulkinnan sijaan.
Artikkelin on kirjoittanut OTK Mikko Mikkola. Hän työskentelee
Kiesi Juridia Oy:ssä lakimiehenä erikoisalueenaan immateriaalioikeus
ja kansainvälinen sopimusoikeus.
AJANKOHTAISKATSAUS IMMATERIAALIOIKEUTEEN
OTK
VILLE PARPOLA
1. YLEISTÄ
Immateriaalioikeudet jaetaan tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin.
Tekijänoikeudella tarkoitetaan itsenäisen ja omaperäisen kirjallisen
tai taiteellisen teoksen, tietokoneohjelman tai tietokannan tekijän
oikeutta määrätä teoksestaan. Teollisoikeuksiin sisältyvät muun
muassa patentit, tavaramerkit, toiminimet, domain-nimet, mallioikeus
ja hyödyllisyys- mallioikeus. Edellisten lisäksi immateriaalioikeuksiin
luetaan usein myös luottamuksellisen tiedon suoja, kuten liikesalaisuudet,
joiden suojeleminen on liiketaloudellisesti ja kilpailullisesti
tärkeää yritykselle.
1.1 TEKIJÄNOIKEUS
Tekijälle syntyy yksinoikeus teokseensa jo pelkästään teoksen
luomisella. Mitään rekisteröintiä ei siis tarvita. Tekijänoikeudellinen
teos on laaja käsite. Sen piiriin kuuluvat niin perinteiset kirjalliset
ja taiteelliset teokset kuin tietokoneohjelmat, lähdekoodi ja
tietokannatkin. Huomioitavaa on kuitenkin, että tekijänoikeudella
ei suojata mitään tiettyä ideaa, vaan ainoastaan idean toteutustapaa.
Luodessaan tekijänoikeudellisen teoskäsitteen piiriin kuuluvan
teoksen kuuluvat kaikki teokseen liittyvät oikeudet tekijälle.
Poikkeuksena on tilanteet, missä tietokoneohjelma tai tietokanta
on luotu työsuhteessa, jolloin oikeus luotuun teokseen saattaa
kuulua työnantajalle.
Tekijänoikeudet ovat sopimusteitse luovutettavissa joko kokonaan
tai osittain.
Edellä mainitusta johtuen on erityisen tärkeää, että yritys, joka
luo tekijänoikeuden piiriin kuuluvaa materiaalia ja jolle tällaisella
materiaalilla on taloudellista ja liiketoiminnallista merkitystä
huomioi sopimus- käytännössään riittävän laajasti tekijänoikeuksien
siirrot työntekijöiltä, alihankkijoilta ja mahdollisilta muilta
yhteistyökumppaneilta yritykselle. Tällöin on sovittava mihin
toimintaan siirronsaaja saa siirrettyjä oikeuksia käyttää. Mikäli
tekijänoikeuksien siirrosta ei sovita jäävät ne pääsääntöisesti
tekijän omaisuudeksi ja mahdollisessa yhteistyön päättymistilanteessa
tekijä vie oikeudet mukanaan pois yrityksestä, mikä aiheuttaa
yritykselle ongelmia suhteessa kolmansiin osapuoliin.
1.2 TIETOKANTOJEN SUOJA
Tietokantojen suojaa koskeva tekijänoikeuslain laajennus tuli
voimaan 15.4.1998. Laajennus perustuu EU:n tietokantojen oikeudellista
suojaa koskevaan direktiiviin. Suojan kohteena on elektroninen
tai ei elektroninen (manuaalinen) tietokanta.
Direktiivi määrittelee tietokannan seuraavasti: "teosten, tietojen
tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelma, jotka on järjestetty
järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti
tai muilla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy." Edelleen
direktiivin johtolauseessa todetaan, että tietokannalla tarkoitetaan:
"kaikkia kirjallisia, taiteellisia, musiikillisia tai vastaavia
teoskokoelmia tai tekstiä, ääntä, kuvia, lukuja, tosiasioita ja
tietoja sisältäviä kokoelmia."
Edellisistä määritelmistä havaitaan, että uudistuksen jälkeen
tietokantojen suoja on muodostunut hyvin laajaksi ja, että suojan
saamisen edellytyksenä on, että tietokannasta on yksilöllisesti
noudettavissa tietoja esimerkiksi hakuohjelman (sanahaku, diaarinumero
yms.) avulla.
Laajan määritelmänsä ansiosta mikä tahansa tietoverkossa tai sen
ulkopuolella jaettavaksi tarkoitettu tietoa sisältävä tuote voi
olla tietokanta. Tavallisimpina esimerkkeinä lain tarkoittamista
tietokannoista ovat:
- Internet-kotisivuun liittyvä tai muuten tietoverkon välityksellä
jaettava artikkeli-, kuva-, video- tai muu tietokanta.
- CD-rom levy tai muunlainen elektroninen tuote. Esimerkiksi tietosanakirja,
yrityshakemisto yms.
-Tavallinen kirjallinen tietokanta (manuaalinen eli ei elektroninen
tuote). Esimerkiksi puhelinluettelo, osoitekortisto, reseptikortisto
yms.
Tärkeää on huomioida, että tietokannan tekijänoikeussuoja koskee
ainoastaan tietokantaa kokonaisuutena, ei siis yksittäistä tietokannan
sisältämää erillistä teosta, kuten valokuvaa, artikkelia, videota
yms., joihin kaikkiin kohdistuu niiden tekijän tekijänoikeus ellei
sitä ole sopimusteitse luovutettu tietokannan ylläpitäjälle tai
muulle henkilölle tai yhtiölle.
Työnantajan kannalta on olennaista, että Tekijänoikeuslain uudistuksen
mukaan oikeudet tietokantaan, joka on luotu täytettäessä työsuhteesta
johtuvia työtehtäviä siirtyvät pääsääntöisesti suoraan lain nojalla
työnantajalle. Tällöin on kuitenkin huomioitava edellisessä kappaleessa
esitetty, eli ainoastaan tietokantaan kokonaisuutena kohdistuvat
oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, eivät tietokannan
sisältämiin erillisiin teoksiin (valokuva, artikkeli, video yms.)
liittyvät tekijänoikeudet, ellei niitä ole erillisillä sopimuksilla
luovutettu.
Tietokantojen suojaa arvioitaessa on huomioitava, että se on toteutettu
tällä hetkellä esitetyssä laajuudessa ainoastaan EU:n alueella.
Yhdysvalloissa ja Japanissa on vireillä vastaavia hankkeita, mutta
vastavuoroisuus EU:n säännösten kanssa ei ole vielä selvillä.
1.3 TAVARAMERKIT
Yritysten liikemerkit, brandit ja tuotteiden yhteydessä käytettävät
mainoslauseet edustavat huomattavia taloudellisia arvoja yritykselle.
Merkkien tehokkaaseen suojaamiseen tulisi kiinnittää erityistä
huomiota. Tavaramerkin rekisteröinti luo sen haltijalle oikeuden
kieltää muita käyttämästä suojattua merkkiä tai nimeä. Luotaessa
yhtiölle brandia on tavaramerkin merkitys suojamuotona erityisen
korostunut ja sen käyttäminen osana yrityksen immateriaalioikeusstrategiaa
on ehdottoman tärkeää.
Yhteisötavaramerkkijärjestelmä on helpottanut tavaramerkkien rekisteröintiä
kattavasti koko EU:n alueella. Yhdellä rekisteröintihakemuksella
saadaan kaikki yhteisön jäsenmaat kattava tavaramerkkisuoja halutuissa
tuoteluokissa.
Tavaramerkkisuoja yhdessä laajan patenttisuojan kanssa muodostavat
yritykselle kattavan immateriaalioikeussalkun, jolla yrityksen
tuotteet ovat tehokkaasti suojattuja kopiointia ja oikeudenloukkauksia
vastaan kilpailijoiden taholta. Toisaalta immateriaalioikeussalkku
on myös markkinointiväline, jolla helpotetaan tuotteiden lisensointia
ja luodaan ulkopuolisille innovatiivinen kuva yrityksestä, joka
tuntee tuotteidensa ja tuotemerkkiensä arvon.
1.4 DOMAIN-NIMET
Domain-nimillä tarkoitetaan tietoverkossa käytettäviä osoitetunnuksia
(esimerkiksi: www.xoy.fi). Tällä hetkellä domain-nimiä ei suojata
millään erityisellä yksinoikeudella.
Domain-nimi järjestelmä on jaettavissa kansalliseen ja ylikansalliseen
tasoon. Suomessa verkkotunnusrekisteriin voidaan rekisteröidä
.fi päätteiset domain-nimet. Tietoyhteiskunnan edelleen kehittyessä
ja internetin merkityksen kasvaessa muodostuu domain-nimien taloudellinen
ja imagollinen merkitys yritykselle entistä suuremmaksi ja se
on merkitykseltään verrattavissa tavaramerkkeihin osana yrityksen
aineetonta varallisuutta.
Domain-nimien suojelun ollessa yhä puutteellinen kannattaa yrityksen
pyrkiä käytettävissä olevin keinoin suojaamaan domain-nimensä
sekä kansallisella että ylikansallisella tasolla. Tulevaisuudessa
tavaramerkkien ja domain-nimien suojaa tullaan oletettavasti lähentämään
toisiinsa ja silloin verkkotunnusrekisteriin kirjautumispäivällä
tulee olemaan tärkeä merkitys laskettaessa mahdollisia etuoikeuksia
käyttöönottopäivämääristä.
1.5 Liikesalaisuudet ja know-how
Laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa ja työsopimuslaissa
on säännökset liikesalaisuuksien turvaamiseksi. Nämä eivät kuitenkaan
yksin riitä, vaan liikesalaisuuksien ja know-hown tehokas suojaaminen
on saavutettavissa ainoastaan kattavalla sopimusjärjestelyllä.
Salassapitosopimusten tulee kattaa kaikki ne tahot, joilla on
pääsy yrityksen liikesalaisuuksiin tai joille yritys liiketoiminnan
yhteydessä joutuu luovuttamaan liikesalaisuuksiksi katsottavaa
tietoa. Tällaisia tahoja ovat muun muassa työntekijät, yrityksen
alihankkijat, yhteistyökumppanit ja edustajat. Kaikissa sellaisissa
sopimuksissa, joiden kautta vastapuolella on mahdollisuus saada
tietoonsa yrityksen liikesalaisuuksia tulisi olla kattavat salassapitolausekkeet
tai erilliset salassapitosopimukset / -sitoumukset, joilla estetään
luottamuksellisen yritystiedon väärinkäyttö ja leviäminen ulkopuolisten
tai kilpailijoiden tietoon.
Huomioitavaa on myös, että kun yritys itse saa esimerkiksi jonkun
erillisen projektin yhteydessä liikekumppaniltaan luottamuksellista
yritystietoa haltuunsa ja sitoutuu salassapitosopimuksella käsittelemään
tietoa sopimuksen edellyttämällä tavalla, on yrityksen voidakseen
täyttää sitoumuksensa, hankittava tiedon kanssa tekemisissä olevilta
edustajiltaan henkilökohtaiset salassapitositoumukset.
1.6 TYÖSUHDEKEKSINNÖT
Työsuhdekeksinnöistä annetun lain mukainen työnantajan oikeus
työntekijän tekemään keksintöön määräytyy pääsääntöisesti sen
perusteella kuuluuko keksintö yrityksen toimialaan ja miten läheisessä
yhteydessä se on ollut työntekijän työtehtäviin.
Keksijä on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen tekemästään työsuhdekeksinnöstä.
Yrityksen kannalta selkeintä on laatia työsuhdekeksinnöistä annetun
lain säännöksiä noudatteleva yrityksen sisäinen työsuhdekeksintöohjesääntö
ja korvauskäytäntö periaatteiden selkeyttämiseksi sekä työntekijöille
että yrityksen johdolle. Usein työsuhdekeksintökäytäntö sisällytetään
osaksi yrityksen Corporate Governance (riskienhallinta) –ohjesääntöä.
1.7 SUOJAUKSEN TOTEUTTAMINEN & IMMATERIAALIOIKEUSSTRATEGIA
Immateriaalioikeuksien avulla yritys voi suojata tuotekehityksensä
tulokset. Kattavimpaan suojaan päästään käyttämällä useampia suojamuotoja
samanaikaisesti. Tällöin voidaan esimerkiksi mallisuojalla suojata
tuotteen muoto, tavaramerkillä brandi tai tuotemerkki ja patentilla
tuotteen tekniset ratkaisut. Lisäksi on huomioitava, että tekijänoikeudellinen
suoja koskee esimerkiksi esitteitä, tietokoneohjelmia, tietokantoja
ja ohjekirjoja, joten tekijänoikeuksien siirtymisestä ja siitä
mihin yritys on oikeutettu niitä käyttämään on sovittava kattavasti,
oikeuden haltijan kanssa.
Tehokkaalla tulevaisuuteen tähtäävällä immateriaalioikeusstrategialla
voidaan tietyt yrityksen ydinosaamiseen liittyvät teknologiat
pyrkiä etukäteen varaamaan myöhempään käyttöön.
1.7.1 Lisensointi
Huomioitavaa on myös, että lisensointi mahdollistaa sen, että
kaikkea teknologiaa ei tarvitse eikä kannata keksiä itse. Sellaisen
tuotteen tai teknologian lisensoinnista, mikä on yritykselle suojattu,
mutta jolle ei ole tehokasta käyttöä ja joka ei kuulu yrityksen
ydinosaamiseen, lisensoinnista ulkopuolisille saattaa syntyä merkittävä
tulolähde yritykselle. Käyttämättömiä suojattuja oikeuksia ei
siis kannata jättää hyödyntämättä vaan ne kannattaa aktivoida
lisensoimalla.
1.7.2 Immateriaalioikeusstrategia
Immateriaalioikeuksien suojaaminen käytännön tasolla edellyttää
yritykseltä immateriaalioikeusstrategiaa. Immateriaalioikeuksien
suojaamisen tulee olla kattavaa, oikein mitoitettua yrityksen
tarpeisiin ja pitkäjänteistä. Tämä edellyttää yrityksen johdon
sitoutumista strategiaan, yrityksen sisäistä koulutusta, Corporate
Governance –riskienhallinta- järjestelmää, investointeja ja henkilöstöresursseja.
Olennainen osa toimivaa strategiaa on, että kaikkiin immateriaalioikeuksien
loukkauksiin puututaan välittömästi ja oikealla tavalla. Erityisesti
oikean tavan valinta kansainvälisellä kentällä operoitaessa on
ensiarvoisen tärkeää.
Artikkelin
on kirjoittanut OTK Ville Parpola.