THE PRINCIPLES OF EUROPEAN CONTRACT LAW

OTK MIKKO MIKKOLA

Johdanto

The Principles of European Contract Law (jäljempänä myös PECL) on uusi eurooppalainen sopimusoikeuslaki, joka on pitkän valmistelun jälkeen saavuttanut nykyisen muotonsa. PECL on rakenteeltaan jo aiemmin tunnettujen kansainvälisten kauppalakien kaltainen, mutta sisällöllisesti se eroaa edeltäjistään, koska PECL on tarkoitettu käytettäväksi koskemaan muitakin sopimuksia kuin pelkästään tavaran kauppaan liittyviä. Jos säännöstöä verrataan kotimaiseen lainsäädäntöön, voidaan sanoa, että periaatteet on kauppalain ja oikeustoimilain yhdistelmä.

Tässä lyhyessä esityksessä luodaan katsaus PECL:n syntyhistoriaan ja valmisteluprosessiin sekä säännöstön rakenteeseen. Säännöstö ei ole (vielä?) missään maassa varsinaisesti sitovaa oikeutta, jollei siitä olla erikseen sopimuksessa sovittu. Tulevaisuus näyttää tuleeko PECL:stä joskus koko EU:n kattava normisto taikka pohja tällaiselle. PECL:n tulevaisuus onkin enemmän politiikkaa kuin juridiikkaa.

Tarve yhdenmukaiselle normistolle

EY:ssä (sittemmin EU:ssa) on viimeisten vuosikymmenten kuluessa ollut usein esillä tarve yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden sopimusoikeuslainsäädäntöä. Vuonna 1996 valmistunut The Principles of European Contract Law on tähän mennessä varteenotettavin vaihtoehto yhtenäisen EY- sopimusoikeuden luomiselle. Nämä Euroopan sopimusoikeuden periaatteet ovat samalla myös vastaus Euroopan parlamentille, joka vuonna 1989 antoi päätöslauselman uuden Eurooppalaisen "siviilikaaren" (European Code of Private Law) luomisesta.

PECL:n tavoitteena on:

Helpottaa Euroopan sisällä tapahtuvaa kansainvälistä kauppaa.
Lujittaa sisämarkkina-aluetta.
Luoda yhtenäiselle EU:n sopimuslainsäädännölle vaadittava infrastruktuuri.
Sovittaa yhteen Common ja Civil Law -järjestelmiä.
Olla apuna ja suunnannäyttäjänä kansallisille tuomioistuimille ja lainsäätäjille

PECL:n synty

Vuonna 1974 ja 1976 Euroopassa järjestettiin seminaarit, joissa keskusteltiin mahdollisuudesta luoda uusi yhteinen EY-sopimuslaki. Vuoden 1976 symposiumi johti toimikunnan (the Commission on European Contract Law) perustamiseen vuonna 1980. Toimikunta sai tehtäväkseen valmistella yleiseurooppalaiset sopimusoikeuden periaatteet. Toimikunta aloitti varsinaisen työnsä kolmannessa istunnossaan, joka järjestettiin Hampurissa 1982.

Tämän Landon toimikunnan jäseninä on juristeja kaikista EU:n jäsenvaltioista. Toimikunta sai useiden istuntojen jälkeen päätökseen PECL:n ensimmäisen osan (Part I) artiklojen valmistelun vuonna 1990. PECL julkaistiin kommenttiosan viimeistelyn jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1994, tosin vaillinaisena. Lopullisen muotonsa PECL saivat toukokuussa 1996 toimikunnan istunnossa Tukholmassa, jolloin julkaistiin PECL:n ensimmäinen - ja tähän mennessä viimeisin - valmis versio.

Säännöstön taustalla vaikuttavat lähteet

Koska toimikunnan jäseninä on ollut juristeja kaikista EU:n jäsenvaltioista, on PECL saanut vaikutteita kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä tai ainakin näiden maiden oikeuskulttuureista. Samasta syystä PECL koostuu säännöksistä, jotka tulevat sekä Common Law- että Civil Law -järjestelmistä. Lisäksi toimikunta on pyrkinyt luomaan myös sellaisia uusia periaatteita, joita ei vielä sisälly mihinkään voimassaolevaan oikeusjärjestelmään.

Eri valtioiden lainsäädännön vaikutus

Koska PECL on ensisijaisesti suunniteltu käytettäväksi EU:n jäsenvaltioissa, on niitä valmistellut toimikunta pyrkinyt ottamaan huomioon kaikkien eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eri järjestelmät olisi otettu tasavertaisesti huomioon, tai sitä, että jonkun tietyn valtion järjestelmä olisi asetettu PECL:n perustaksi.
Toimikunta on pyrkinyt hyödyntämään myös EU:n ulkopuolisten valtioiden lainsäädäntöä

Wienin konventio

Wienin konventiolla (jäljempänä CISG) on ollut erittäin tärkeä merkitys PECL:n syntyprosessissa monestakin eri syystä, joista eräs tärkeimmistä on varmaankin ollut se, että CISG on maailmanlaajuisesti hyväksytty ja tunnettu kansainvälistä kauppaa koskeva säännöstö. CISG on esikuvan ominaisuudessaan helpottanut uuden ja vieraan normiston jäsentämistä ja terminologian muokkaamista. Lisäksi Wienin konvention kansainvälisen läpilyönnin ansiosta myös tulevien normistojen pääsy osaksi eri maiden kansallisia normistoja on helpottunut.

UNIDROIT Principles (PICC)

Molempien säännöstöjen (sekä PECL että PICC) valmistelu ja julkaiseminen tapahtui lähes samanaikaisesti. Vaikka PICC, kuten CISGkin, on tarkoitettu kattamaan lähinnä kansainväliseen irtaimen kauppaan kuuluvan oikeuden alan, on sen soveltamisala kuitenkin suurelta osin lähellä PECL:n soveltamisalaa, koska molempien säännöstöjen innoittajina, taustatekijöinä ja lähteinä on ollut paljolti samoja tekijöitä. Koska PICC:n ja PECL:n työryhmät ovat valmistelleet samoja artikloita hieman eri järjestyksessä, he ovat voineet tutustua toistensa työn tuloksiin ja huomioida ne omassa työssään. Tätä on edesauttanut myös se, että useat jäsenistä ovat työskennelleet samanaikaisesti molemmissa toimikunnissa, jolloin he ovat voineet toimia myös kuriireina ajatustenvaihdossa ryhmien välillä.

Rakenne

Kun PECL julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1994, se sisälsi ainoastaan neljä lukua. Nykyinen valmis versio koostuu yhdeksästä eri luvusta, jotka jakautuvat eri osiin. Luvut ja niiden osat sekä yksittäiset artiklat on nimetty niiden käyttötarkoituksen perusteella, mikä helpottaa ja nopeuttaa oikean artiklan löytämistä 131:n artiklan joukosta.

Lukujen varsinaiset oikeussäännöt on luokiteltu seuraavasti:

1. Article. Kuten CISG:ssä ja PICC:ssäkin on PECL:n varsinainen normi kirjoitettu artiklan muotoon.
2. Comment. Jokaista artiklaa täydentää kommentti, jonka tarkoituksena on selvittää normin merkitys, käyttötarkoitus ja suhde muihin normeihin.
3. Illustration. Normin käyttötarkoitusta valaistaan joidenkin kommenttien yhteydessä esimerkkien avulla.

Note. Selitysosan tarkoituksena on selvittää sitä, miten kyseistä asiaa on käsitelty eri valtioiden lainsäädännössä ja kirjallisuudessa. Selitysosasta löytyvät myös viittaukset tärkeimpiin asiaan liittyviin lähteisiin.

Rakenteeltaan PECL on erittäin selkeä ja helppolukuinen. Artikloiden "avaaminen" kommentein, esimerkein ja selityksin helpottaa asian jäsentämistä. Erityisesti huolellisesti laadittu selitysosa (Note) käsittelee eri maiden lainsäädäntöjen näkemyksiä ja suhtautumistapoja kyseessä olevaan asiaan. Tämä on erityisen tärkeää, koska sekä PECL:n syntyprosessissa että tulkinnassa on eri maiden lainsäädännöillä suuri merkitys. Selitysosan luulisi laaja-alaisuudellaan auttavan varsinkin tuomioistuimia ja välimiesoikeuksia sääntöjen tulkinnassa.

Koska PECL on vasta valmistunut, ja osittain vielä keskeneräinen normikokonaisuus, voidaan sen lopullinen muotoutuminen sekä sisällöllisesti että rakenteellisesti nähdä vasta tulevaisuudessa.

LOPUKSI

The Principles of European Contract Law on laki, jossa on koottu yhteen ajatuksia eri oikeusperheistä. Jos Eurooppaan saadaan joskus luotua yhteinen sopimuslaki, toivottavasti ja varsin todennäköisesti se tulee koostumaan samoista säännöistä kuin nyt valmistunut PECL, joka antaa ristiriitatilanteessa mahdollisuuden tulkita säännöstöä teleologisesti, tiukan positivistisen tulkinnan sijaan.

Artikkelin on kirjoittanut OTK Mikko Mikkola. Hän työskentelee Kiesi Juridia Oy:ssä lakimiehenä erikoisalueenaan immateriaalioikeus ja kansainvälinen sopimusoikeus.

---

AJANKOHTAISKATSAUS IMMATERIAALIOIKEUTEEN

OTK VILLE PARPOLA

1. YLEISTÄ

Immateriaalioikeudet jaetaan tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin. Tekijänoikeudella tarkoitetaan itsenäisen ja omaperäisen kirjallisen tai taiteellisen teoksen, tietokoneohjelman tai tietokannan tekijän oikeutta määrätä teoksestaan. Teollisoikeuksiin sisältyvät muun muassa patentit, tavaramerkit, toiminimet, domain-nimet, mallioikeus ja hyödyllisyys- mallioikeus. Edellisten lisäksi immateriaalioikeuksiin luetaan usein myös luottamuksellisen tiedon suoja, kuten liikesalaisuudet, joiden suojeleminen on liiketaloudellisesti ja kilpailullisesti tärkeää yritykselle.

1.1 TEKIJÄNOIKEUS

Tekijälle syntyy yksinoikeus teokseensa jo pelkästään teoksen luomisella. Mitään rekisteröintiä ei siis tarvita. Tekijänoikeudellinen teos on laaja käsite. Sen piiriin kuuluvat niin perinteiset kirjalliset ja taiteelliset teokset kuin tietokoneohjelmat, lähdekoodi ja tietokannatkin. Huomioitavaa on kuitenkin, että tekijänoikeudella ei suojata mitään tiettyä ideaa, vaan ainoastaan idean toteutustapaa. Luodessaan tekijänoikeudellisen teoskäsitteen piiriin kuuluvan teoksen kuuluvat kaikki teokseen liittyvät oikeudet tekijälle. Poikkeuksena on tilanteet, missä tietokoneohjelma tai tietokanta on luotu työsuhteessa, jolloin oikeus luotuun teokseen saattaa kuulua työnantajalle.

Tekijänoikeudet ovat sopimusteitse luovutettavissa joko kokonaan tai osittain.

Edellä mainitusta johtuen on erityisen tärkeää, että yritys, joka luo tekijänoikeuden piiriin kuuluvaa materiaalia ja jolle tällaisella materiaalilla on taloudellista ja liiketoiminnallista merkitystä huomioi sopimus- käytännössään riittävän laajasti tekijänoikeuksien siirrot työntekijöiltä, alihankkijoilta ja mahdollisilta muilta yhteistyökumppaneilta yritykselle. Tällöin on sovittava mihin toimintaan siirronsaaja saa siirrettyjä oikeuksia käyttää. Mikäli tekijänoikeuksien siirrosta ei sovita jäävät ne pääsääntöisesti tekijän omaisuudeksi ja mahdollisessa yhteistyön päättymistilanteessa tekijä vie oikeudet mukanaan pois yrityksestä, mikä aiheuttaa yritykselle ongelmia suhteessa kolmansiin osapuoliin.

1.2 TIETOKANTOJEN SUOJA

Tietokantojen suojaa koskeva tekijänoikeuslain laajennus tuli voimaan 15.4.1998. Laajennus perustuu EU:n tietokantojen oikeudellista suojaa koskevaan direktiiviin. Suojan kohteena on elektroninen tai ei elektroninen (manuaalinen) tietokanta.

Direktiivi määrittelee tietokannan seuraavasti: "teosten, tietojen tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelma, jotka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti tai muilla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy." Edelleen direktiivin johtolauseessa todetaan, että tietokannalla tarkoitetaan: "kaikkia kirjallisia, taiteellisia, musiikillisia tai vastaavia teoskokoelmia tai tekstiä, ääntä, kuvia, lukuja, tosiasioita ja tietoja sisältäviä kokoelmia."

Edellisistä määritelmistä havaitaan, että uudistuksen jälkeen tietokantojen suoja on muodostunut hyvin laajaksi ja, että suojan saamisen edellytyksenä on, että tietokannasta on yksilöllisesti noudettavissa tietoja esimerkiksi hakuohjelman (sanahaku, diaarinumero yms.) avulla.

Laajan määritelmänsä ansiosta mikä tahansa tietoverkossa tai sen ulkopuolella jaettavaksi tarkoitettu tietoa sisältävä tuote voi olla tietokanta. Tavallisimpina esimerkkeinä lain tarkoittamista tietokannoista ovat:

- Internet-kotisivuun liittyvä tai muuten tietoverkon välityksellä jaettava artikkeli-, kuva-, video- tai muu tietokanta.

- CD-rom levy tai muunlainen elektroninen tuote. Esimerkiksi tietosanakirja, yrityshakemisto yms.

-Tavallinen kirjallinen tietokanta (manuaalinen eli ei elektroninen tuote). Esimerkiksi puhelinluettelo, osoitekortisto, reseptikortisto yms.

Tärkeää on huomioida, että tietokannan tekijänoikeussuoja koskee ainoastaan tietokantaa kokonaisuutena, ei siis yksittäistä tietokannan sisältämää erillistä teosta, kuten valokuvaa, artikkelia, videota yms., joihin kaikkiin kohdistuu niiden tekijän tekijänoikeus ellei sitä ole sopimusteitse luovutettu tietokannan ylläpitäjälle tai muulle henkilölle tai yhtiölle.

Työnantajan kannalta on olennaista, että Tekijänoikeuslain uudistuksen mukaan oikeudet tietokantaan, joka on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä siirtyvät pääsääntöisesti suoraan lain nojalla työnantajalle. Tällöin on kuitenkin huomioitava edellisessä kappaleessa esitetty, eli ainoastaan tietokantaan kokonaisuutena kohdistuvat oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, eivät tietokannan sisältämiin erillisiin teoksiin (valokuva, artikkeli, video yms.) liittyvät tekijänoikeudet, ellei niitä ole erillisillä sopimuksilla luovutettu.

Tietokantojen suojaa arvioitaessa on huomioitava, että se on toteutettu tällä hetkellä esitetyssä laajuudessa ainoastaan EU:n alueella. Yhdysvalloissa ja Japanissa on vireillä vastaavia hankkeita, mutta vastavuoroisuus EU:n säännösten kanssa ei ole vielä selvillä.

1.3 TAVARAMERKIT

Yritysten liikemerkit, brandit ja tuotteiden yhteydessä käytettävät mainoslauseet edustavat huomattavia taloudellisia arvoja yritykselle. Merkkien tehokkaaseen suojaamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tavaramerkin rekisteröinti luo sen haltijalle oikeuden kieltää muita käyttämästä suojattua merkkiä tai nimeä. Luotaessa yhtiölle brandia on tavaramerkin merkitys suojamuotona erityisen korostunut ja sen käyttäminen osana yrityksen immateriaalioikeusstrategiaa on ehdottoman tärkeää.

Yhteisötavaramerkkijärjestelmä on helpottanut tavaramerkkien rekisteröintiä kattavasti koko EU:n alueella. Yhdellä rekisteröintihakemuksella saadaan kaikki yhteisön jäsenmaat kattava tavaramerkkisuoja halutuissa tuoteluokissa.

Tavaramerkkisuoja yhdessä laajan patenttisuojan kanssa muodostavat yritykselle kattavan immateriaalioikeussalkun, jolla yrityksen tuotteet ovat tehokkaasti suojattuja kopiointia ja oikeudenloukkauksia vastaan kilpailijoiden taholta. Toisaalta immateriaalioikeussalkku on myös markkinointiväline, jolla helpotetaan tuotteiden lisensointia ja luodaan ulkopuolisille innovatiivinen kuva yrityksestä, joka tuntee tuotteidensa ja tuotemerkkiensä arvon.

1.4 DOMAIN-NIMET

Domain-nimillä tarkoitetaan tietoverkossa käytettäviä osoitetunnuksia (esimerkiksi: www.xoy.fi). Tällä hetkellä domain-nimiä ei suojata millään erityisellä yksinoikeudella.

Domain-nimi järjestelmä on jaettavissa kansalliseen ja ylikansalliseen tasoon. Suomessa verkkotunnusrekisteriin voidaan rekisteröidä .fi päätteiset domain-nimet. Tietoyhteiskunnan edelleen kehittyessä ja internetin merkityksen kasvaessa muodostuu domain-nimien taloudellinen ja imagollinen merkitys yritykselle entistä suuremmaksi ja se on merkitykseltään verrattavissa tavaramerkkeihin osana yrityksen aineetonta varallisuutta.

Domain-nimien suojelun ollessa yhä puutteellinen kannattaa yrityksen pyrkiä käytettävissä olevin keinoin suojaamaan domain-nimensä sekä kansallisella että ylikansallisella tasolla. Tulevaisuudessa tavaramerkkien ja domain-nimien suojaa tullaan oletettavasti lähentämään toisiinsa ja silloin verkkotunnusrekisteriin kirjautumispäivällä tulee olemaan tärkeä merkitys laskettaessa mahdollisia etuoikeuksia käyttöönottopäivämääristä.

1.5 Liikesalaisuudet ja know-how

Laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa ja työsopimuslaissa on säännökset liikesalaisuuksien turvaamiseksi. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan liikesalaisuuksien ja know-hown tehokas suojaaminen on saavutettavissa ainoastaan kattavalla sopimusjärjestelyllä.

Salassapitosopimusten tulee kattaa kaikki ne tahot, joilla on pääsy yrityksen liikesalaisuuksiin tai joille yritys liiketoiminnan yhteydessä joutuu luovuttamaan liikesalaisuuksiksi katsottavaa tietoa. Tällaisia tahoja ovat muun muassa työntekijät, yrityksen alihankkijat, yhteistyökumppanit ja edustajat. Kaikissa sellaisissa sopimuksissa, joiden kautta vastapuolella on mahdollisuus saada tietoonsa yrityksen liikesalaisuuksia tulisi olla kattavat salassapitolausekkeet tai erilliset salassapitosopimukset / -sitoumukset, joilla estetään luottamuksellisen yritystiedon väärinkäyttö ja leviäminen ulkopuolisten tai kilpailijoiden tietoon.

Huomioitavaa on myös, että kun yritys itse saa esimerkiksi jonkun erillisen projektin yhteydessä liikekumppaniltaan luottamuksellista yritystietoa haltuunsa ja sitoutuu salassapitosopimuksella käsittelemään tietoa sopimuksen edellyttämällä tavalla, on yrityksen voidakseen täyttää sitoumuksensa, hankittava tiedon kanssa tekemisissä olevilta edustajiltaan henkilökohtaiset salassapitositoumukset.

1.6 TYÖSUHDEKEKSINNÖT

Työsuhdekeksinnöistä annetun lain mukainen työnantajan oikeus työntekijän tekemään keksintöön määräytyy pääsääntöisesti sen perusteella kuuluuko keksintö yrityksen toimialaan ja miten läheisessä yhteydessä se on ollut työntekijän työtehtäviin.

Keksijä on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen tekemästään työsuhdekeksinnöstä. Yrityksen kannalta selkeintä on laatia työsuhdekeksinnöistä annetun lain säännöksiä noudatteleva yrityksen sisäinen työsuhdekeksintöohjesääntö ja korvauskäytäntö periaatteiden selkeyttämiseksi sekä työntekijöille että yrityksen johdolle. Usein työsuhdekeksintökäytäntö sisällytetään osaksi yrityksen Corporate Governance (riskienhallinta) –ohjesääntöä.

1.7 SUOJAUKSEN TOTEUTTAMINEN & IMMATERIAALIOIKEUSSTRATEGIA

Immateriaalioikeuksien avulla yritys voi suojata tuotekehityksensä tulokset. Kattavimpaan suojaan päästään käyttämällä useampia suojamuotoja samanaikaisesti. Tällöin voidaan esimerkiksi mallisuojalla suojata tuotteen muoto, tavaramerkillä brandi tai tuotemerkki ja patentilla tuotteen tekniset ratkaisut. Lisäksi on huomioitava, että tekijänoikeudellinen suoja koskee esimerkiksi esitteitä, tietokoneohjelmia, tietokantoja ja ohjekirjoja, joten tekijänoikeuksien siirtymisestä ja siitä mihin yritys on oikeutettu niitä käyttämään on sovittava kattavasti, oikeuden haltijan kanssa.

Tehokkaalla tulevaisuuteen tähtäävällä immateriaalioikeusstrategialla voidaan tietyt yrityksen ydinosaamiseen liittyvät teknologiat pyrkiä etukäteen varaamaan myöhempään käyttöön.

1.7.1 Lisensointi

Huomioitavaa on myös, että lisensointi mahdollistaa sen, että kaikkea teknologiaa ei tarvitse eikä kannata keksiä itse. Sellaisen tuotteen tai teknologian lisensoinnista, mikä on yritykselle suojattu, mutta jolle ei ole tehokasta käyttöä ja joka ei kuulu yrityksen ydinosaamiseen, lisensoinnista ulkopuolisille saattaa syntyä merkittävä tulolähde yritykselle. Käyttämättömiä suojattuja oikeuksia ei siis kannata jättää hyödyntämättä vaan ne kannattaa aktivoida lisensoimalla.

1.7.2 Immateriaalioikeusstrategia

Immateriaalioikeuksien suojaaminen käytännön tasolla edellyttää yritykseltä immateriaalioikeusstrategiaa. Immateriaalioikeuksien suojaamisen tulee olla kattavaa, oikein mitoitettua yrityksen tarpeisiin ja pitkäjänteistä. Tämä edellyttää yrityksen johdon sitoutumista strategiaan, yrityksen sisäistä koulutusta, Corporate Governance –riskienhallinta- järjestelmää, investointeja ja henkilöstöresursseja.

Olennainen osa toimivaa strategiaa on, että kaikkiin immateriaalioikeuksien loukkauksiin puututaan välittömästi ja oikealla tavalla. Erityisesti oikean tavan valinta kansainvälisellä kentällä operoitaessa on ensiarvoisen tärkeää.

Artikkelin on kirjoittanut OTK Ville Parpola.